CANTERPronunciation: [ˈkantə]
1. A pace of a horse or other quadruped between a trot and a gallop, with not less than one foot on the ground at any time: I rode away at a canter 1.1. A ride on a horse at a canter: we came back from one of our canters 1. (Of a horse) move at a canter in a particular direction: they cantered down into the village 1.1. [with object] Make (a horse) move at a canter: Katharine cantered Benji in a smaller and smaller circle Origin
early 18th century (as a verb): short for Canterbury pace or Canterbury gallop, from the supposed easy pace of medieval pilgrims to Canterbury.
Oxford Dictionaries
Lupailin hevostekstiä jo muistaakseni noin toisessa kirjoituksessa, joten lienee lopultakin sen aika.
Vietin huomattavan osan teinivuosistani tallilla, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana käynnit hevosen selässä ovat olleet harvassa. Tänne tultuani päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja liityin yliopiston ratsastusseuraan. Täällä on sitä paitsi pyhäinhäväistys olla kuulumatta mihinkään yliopiston urheiluseuraan, ja se näyttää myös pahalta CV:ssä. Siispä löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Seuraa siis pyörittävät opiskelijat, ja ratsastustunnit tarjoaa Trenley Park Liveries. Yksi tunti (30 min. yhdelle ratsukolle, 45 min. kahdelle ja 60 min. siitä ylöspäin) maksaa £22 (26,63€), josta £2 menee kimppakyydin kuskille bensarahoiksi. Ei siis mikään huono diili. Itse kävin syyslukukaudella ratsastamassa joka toinen viikko, keväällä satunnaisesti. Yliopiston kesäloman ajaksi myös seuran toiminta jää tauolle, joten sinä aikana tuntinsa ja kyytinsä joutuu järjestämään itse.
 |
| Täällä ei kanneta turhaa huolta siitä että hevoset pääsisivät tappelemaan seinien yli |
Odotin suurta kulttuurishokkia marssiessani englantilaiselle ratsastuskoululle, mutta erot ovat paljastuneet tavallisen tuntilaisen näkökulmasta melko vähäisiksi. Hevosensa saa yleensä valmiiksi laitettuna, selkään noustaan aina muovijakkaralta, ja jonkin verran enemmän ratsastetaan osastossa, muuten meininki on varsin samanlaista kuin Suomessa. Kilpailutoiminta sen sijaan on jotain ihan muuta. Kentin yliopistolla oli neljä joukkuetta BUCS-sarjassa (British University & College Sports). Jokaisessa joukkueessa on neljä ratsastajaa. Jokaiseen kilpailuun arvotaan jokaiselle ratsastajalle yksi järjestävän tallin hevonen, jolla ratsastaja osallistuu sekä koulu- että estekilpailuun. Yhdellä hevosella on neljä ratsastajaa, ja ratsastajat pisteytetään suhteessa muihin samalla hevosella ratsastaneisiin (ilmeisesti kilpailijat itsekään eivät ymmärrä tästä mitään, joten ei hätää). Minun rohkeuteni ei tällä hetkellä riitä esteratsastukseen ventovieraalla hevosella, joten jätin kilpailupuolen suosiolla muille. Meillä olisi ollut myös pienemmän skaalan kisat kaupungin toisen yliopiston kanssa, joissa olisi voinut osallistua arvotulla Trenleyn hevosella joko kouluun tai esteisiin, mutten siihenkään lopulta ehtinyt treenata riittävästi.
 |
| Seuran sihteeri Charlotte ja Cash paikallisissa |
Trenleyn hevoset ovat olleet mainiota terapiaa kaltaiselleni nynnylle. Suuri osa on kylmäpäisiä cobeja, jotka eivät vähästä hätkähdä. Olen muun muassa alkanut vähitellen oppia, että maastoratsastuksen ei tarvitse aina johtaa ojassa konttaamiseen ja sitä seuraavaan hevosenpyydystykseen. Kaikkein herkimpiä tämän kaltaiset hevoset eivät tietysti ole, ja yhdistettynä osastossa ratsastamiseen niissä ilmenee vahvaa taipumusta pyrkiä tekemään juuri sitä mitä edellä menevä hevonen tekee, ei sitä mitä itse pyydät. Oppiipahan olemaan jämerä.
 |
| Bob <3 |
Seuralla on myös varsin vilkasta sosiaalista toimintaa, mutta koska valtaosa jäsenistä on jonkin verran minua nuorempia, ja heidän näkemyksensä hyvästä viihteestä on hieman erilainen kuin minulla, olen pääosin laistanut kyseisistä illanvietoista. Maaliskuun alussa olin kuitenkin seuran hyväntekeväisyysjuhlissa, joissa kerättiin rahaa paikalliseen vammaisratsastustoimintaan. Lippu oli opiskelijabudjetille tuskallisen kallis, mutta ruoka hyvää ja DJ varsin mainio. Illan kohokohta olivat seitsemänkymppiset kutsuvieraat, jotka tanssivat ysärihittejä samaan tahtiin parikymppisten kutsuvieraiden kanssa. Ilmeisesti tienasimme jonkin verran rahaakin.
 |
| Allekirjoittanut hyväntekeväisyysjuhlassa kera kämppäkaverin / toinen-lähes-kolmekymppinen -tukihenkilön © Sam Allard Photography |
Näin väikkärin teon lomassa ratsastus on minulle kaikkein täydellisintä terapiaa. Mikään ei pakota yhtä hyvin keskittymään vain ja ainoastaan siihen mitä olet tekemässä, ja unohtamaan kaiken muun mielessä pyörivän. Ero omassa mielentilassa ennen ja jälkeen ratsastustunnin on huomattava, ja selkäkin kiittää. Vaikka siis lompakko ei venykään ratsastamaan läheskään niin usein kuin haluaisin, olen hyvin tyytyväinen että keräsin rohkeuteni ja palaisin satulaan. Tämän voimalla saatan selvitä hengissä seuraavastakin kahdesta vuodesta.
 |
| Jokaisella itseään kunnioittavalla ratsastuskoululla on vähintään yksi kiukkuinen kääpiöponi |
