Kuten on saattanut käydä ilmi, olen asunut ensimmäisen opiskeluvuoteni kampuksella. Suomessa lähtöä suunnitellessani se tuntui helpoimmalta ratkaisulta, enhän tuntenut Canterburya lainkaan enkä tiennyt mistä tai miten alkaa etsiä asuntoa yksityiseltä. Olin myös siinä (harha)luulossa että yliopiston tarjoama majoitus olisi edullisempi vaihtoehto.
Yliopisto tarjoaa jatko-opiskelijoille majoitusmahdollisuuden kuitenkin vain ensimmäiseksi vuodeksi, joten alkuvuodesta tuli ajankohtaiseksi asunnon metsästys ensi vuodelle. Ensiksi piti päättää kenen kanssa sitä haluaa seuraavat kaksi vuotta punkata. Ensin meitä oli kaksi, mutta totesimme ettei meillä ole varaa kahden hengen asuntoihin. Sitten meitä oli hetken aikaa viisi, mutta yksi jäsenistä totesi haluavansa paremman kämpän kuin mihin meistä köyhimmillä oli varaa. Päädyimme siis lopulta metsästämään asuntoa neljälle hengelle.
Noin kuukauden kokemuksen perusteella voin kertoa että Canterburysta löytyy jos jonkin moista luukkua. Yksi sympaattisimmista oli vanhassa talossa aivan ydinkeskustassa: Vaikutti siltä että kyseiseen taloon on yritetty mahduttaa useampi huone kuin siihen on alunperin tarkoitettu, joten kaikki oli hyvin, hyvin pientä. Talon omistaja oli lisäksi entinen taidegalleristi, ja hän oli katsonut parhaaksi täyttää hyvin kapeiden käytävien seinät hyvin paksukehyksisillä maalauksilla. Leveäharteisempi henkilö olisi joutunut kävelemään siellä sivuttain. Hyvästä sijainnista huolimatta hylkäsimme kyseisen asunnon, sillä siellä ei ollut minkäänlaista yhteistä tilaa, ja keittiöönkin olisi mahtunut vain yksi henkilö kerrallaan.
Jo etsintöjen alkuvaiheessa löysimme kuitenkin unelmiemme asunnon. Iso välitysfirma mainosti sitä sivullaan hintaan 300£ (noin 368€)/henkilö/kuukausi, mikä on täällä kirkkaasti halvimmasta päästä neljän hengen asuntoja. Lisäksi asunnossa oli yksi ylimääräinen makuuhuone, valtava olohuone, ja se sijaitsi täydellisesti jokseenkin puolimatkassa yliopistolta keskustaan. Näytön loppupuolella meille kerrottiin että kuukausivuokra onkin itseasiassa 360£/henkilö, mutta Canterburyn hintahaitarilla sekin on vielä tukevasti kohtuuden rajoissa.
"Me otetaan tää," sanoimme me.
"Hyvä juttu," sanoi välittäjä. "Minäpä lähetän teille hakemuslomakkeet, täytätte ne netissä ja tulette sitten allekirjoittamaan sopimuksen. Siinä yhteydessä maksatte 550£ (n. 674€) takuuvuokran ja ylläpitokulut."
"Loistavaa," sanoimme me.
Tuli linkki hakemuslomakkeeseen sähköpostissa, ja me ryhdyimme sitä kukin tahollamme täyttämään. Sivulta 2 löytyi kohta "takaajat" seuraavalla ohjeistuksella:
"Hyväksymme seuraavanlaiset takaajat:
1) Omainen, jolla on ollut postiosoite Isossa-Britanniassa vähintään viiden vuoden ajan
2) Yliopiston takaus yhdysvaltalaisille opiskelijoille
3) Muilta 12 kuukauden vuokra kerralla."
Jaaha. No, meidän ryhmämme koostui yhdestä englantilaisesta, yhdestä amerikkalaisesta, yhdestä suomalaisesta ja yhdestä irlantilaisesta. Suomalainen ja irlantilainen eivät suorastaan riemastuneet kohdasta kolme. Ei kun siis kirjoittamaan sähköpostia välittäjälle.
"Pidämme 12 kk:n kertamaksua kohtuuttomana. Voimme toimittaa tiliotteet ja palkkakuitit todistaaksemme että olemme kykeneviä maksamaan koko vuoden vuokran. Voimme myös tarvittaessa maksaa esimerkiksi kolmen kuukauden erissä."
Ja välittäjä vastaa:
"Olen pahoillani, selvitin tilannetta esimieheni kanssa, mutta valitettavasti meillä ei ole mahdollisuutta joustaa näistä säännöistä."
No, me ilmoitamme "selvittelevämme asiaa", ja alamme etsiä vaihtoehtoista asuntoa. Kilpailevilta välittäjäfirmoilta löytyy muun muassa asunto paikallisessa opiskelijalähiössä, jossa tämän hetkiset vuokralaiset ovat viimeisen vuoden ajan tyhjentäneet tuhkakuppinsa suoraan olohuoneen kokolattiamatolle. Pahoitteleva välittäjä vakuuttaa meille että vuokraisäntä tekee kaikkensa saadakseen hajun pois matoista ja verhoista kesän aikana. Me emme vakuutu. Toisen firman asunnossa välittäjä on selvästi meidän kanssamme ensimmäistä kertaa, hänellä ei ole avaimia huoneisiin, hän hämmästelee vuokralaisten kissaa, johon "niillä ei kyllä ole lupaa", ja pohdiskelee kuuluvatko takapihalle jätetyt rakennustarvikkeet mahdollisesti vuokralaisille vaiko sittenkin vuokraisännälle. Kolmannessa on niin vinot lattiat että pyörällistä työtuolia ei voisi edes kuvitella, ja seinät pullistelevat ja halkeilevat, todennäköisesti kosteuttaan. Lisäksi jokaista firmaa yhdistää sama ehto: Ulkomaalaisilta ei-amerikkalaisilta vuokralaisilta 12 kk:n vuokra kerralla.
Joten me lopulta palaamme hattu kourassa sen ainoan lupaavan asunnon välittäjälle, ja lupaamme järjestää kertamaksun. "Mainiota," tulee vastaus. "Tulkaa allekirjoittamaan ja maksamaan takuuvuokra ensi viikon maanantaina, saatte sitten paperit vietäväksi yliopistolle, että amerikkalainen voi järjestää omat takuunsa."
Perjantaina amerikkalainen menee selvittämään takuitaan etukäteen yliopiston majoitustahon kanssa. Tiskin takana virkamies räjähtää: "Missään tapauksessa et allekirjoita etkä ainakaan maksa mitään ennen kuin me olemme nähneet ja hyväksyneet vuokrasopimuksen. Voit muuten menettää koko summan. Lisäksi vuokrasopimuksenne alkaa heinäkuussa [mikä on täällä normaalia, mutta heinä- ja elokuulta peritään yleensä puolikas vuokra jos asunto on tyhjillään], me emme voi toimia takaajina kuin syyskuun alusta alkaen, jolloin muutat pois kampukselta."
Samaan aikaan välittäjä lähettää meille sähköpostin: "Kerralla maksavien on muuten maksettava takuumaksun lisäksi ensimmäisen neljänneksen vuokra, 720£ (n. 883€), maanantaina. Pahoittelen, olen uusi täällä."
Tässä vaiheessa toteamme että sähköpostikirjeenvaihto ei ehkä enää riitä ja suuntaamme porukalla välitysfirman toimistolle, jossa meidät ottaa vastaan toinen henkilö.
"Tämä ei nyt enää ole ihan reilua," sanomme me, ja selitämme epäselvyydet etukäteismaksun ja yliopiston tarjoaman takuuden suhteen. "Haluaisimme myös tietää tarkat ehdot 12kk:n vuokran suhteen, saammeko rahat takaisin jos talo esimerkiksi palaa joululoman aikana?"
"Älkää minulle kimmastuko," sanoo välittäjä numero 2 alentuvaan sävyyn. "Ei teitä ole harhaanjohdettu. Minä voin varmaan lähettää teille jotain infoa siitä 12 kuukauden vuokrasta, ja saatte alustavan kirjeen yliopiston majoitustoimistolle vietäväksi. Ja kuukauden vuokrahan on tosiaan se 300£"
"MITÄ?!" sanomme me.
Lopulta siirrämme allekirjoituksen tiistaille, ja välittäjä numero 2 lupaa lähettää meille maanantaihin mennessä tiedot 12kk:n vuokran käsittelystä, yliopiston takausmenettelystä, sekä siitä, mikä se kuukausivuokra nyt tarkalleen ottaen onkaan. Meille myös kerrotaan että englantilaisen ja amerikkalaisen on maksettava ensimmäinen neljännes kesäkuun alkuun mennessä, ja vuokransa muutenkin neljännesvuosittain. Saamme yleiset vuokraehdot ja sopimusmallin mukaamme. Amerikkalainen ilmaisee huolensa siitä ettei mahdollisesti pysty saamaan kokoon 720£:aa näin lyhyellä varoitusajalla.
Tulee maanantai. Käymme porukalla yliopiston majoitustoimistolla, jossa luvataan että amerikkalaisen takuut järjestyvät syyskuusta alkaen. Välitysfirman sähköpostia ei tule. Kirjurina toimiva englantilainen lähettää ensin yhden, sitten toisen sähköpostin kysellen tietojen perään. Maanantaiyönä heitämme lopulta hanskat tiskiin ja lähetämme välitysfirmalle viimeisen viestin, jossa ilmoitamme ettemme voi tehdä sopimuksia yhtiön kanssa joka ei kykene vahvistamaan meille edes kuukausivuokraa, saati että pahoittelisi omaa sekoiluaan. Osoitamme sähköpostin molemmille välittäjille, sekä opiskelijoiden vuokrapalveluista vastaavalle esimiehelle.
Tulee tiistaiaamu, ja sähköposti esimieheltä: "Olen hyvin pahoillani kaikista sekaannuksista. Voimme siirtää maksun takarajan kesäkuun loppupuolelle, se että yliopisto ei pysty takaamaan kesäkuukausia ei ole mikään ongelma, ja totta kai saatte etukäteen maksetun vuokran takaisin jos asunnolle tapahtuu jotain. Neljältä hengeltä kuukausivuokran oli tarkoitus olla 360£ (koska asunnossa olisi ollut tilaa viidelle), mutta jos vielä olette kiinnostuneet asunnosta, voimme tarjota sen hintaan 330£ (n. 405€)?"
Kävimme maksamassa takuuvuokran tänään aamupäivällä. Vuokrasopimuksen allekirjoitamme ja palautamme kahden viikon sisään. Aina on tietysti riski että vuokraemäntä, jota emme ole tavanneet ja joka huolehtii asunnon ylläpidosta, on kamala ihminen, naapurit tulevat seinästä läpi, ja/tai asunto on läpimätä. Lisäksi välitysfirman kanssa asiontiin on nähtävästi aina syytä varata vähintään kolme viikkoa. Oli miten oli, meillä on (lopultakin) ensi vuodeksi iso, edullinen asunto optimaalisella paikalla, sekä kämppäkaverit joiden kanssa selviytyy näköjään hankalammastakin tilanteesta. Ja siltä varalta että joku haluaa tulla käymään, meillä on vierashuone!
