Wednesday 27 November 2013

Kotiseutumatkailua

En sentään näin nopeasti lyönyt hanskoja tiskiin tämän blogin suhteen. Elämä vain on pääsääntöisesti rajoittunut kampukselle, kun tutkimussuunnitelma on hakenut tarkempaa muotoaan. Nyt on onneksi päässyt parin viikon aikana vähän tuulettumaankin. Varoitus: Seuraava teksti sisältää matalaresoluutioisia kännykkäkameraotoksia.

Toissaviikonloppuna (16.11.-17.11.) tein pikamatkan Oxfordiin ja Lontooseen tapaamaan vanhoja Brysselin-tuttuja. Omat muistikuvani molemmista kaupungeista olivat ennen tätä noin viidentoista vuoden takaa, ja näin ollen varsin hataria. Kumpikaan ei kuitenkaan pettänyt. Oxfordissa paikallisoppaana toiminut seurueemme jäsen vei meidät katsomaan näyttäviä, vanhoja collegeja, joista minulla ei valitettavasti ole kuvia. Estetiikassa saivat meidän kampuksemme kalpenemaan kateudesta, mutta toisaalta otan ehkä mielummin 2000-luvun lämmityksen. Siellä oli kylmä.

Suomalaista kekkoskuutioarkkitehtuuria murehtiville muuten lohduksi(?) kerrottakoon, että on Oxfordissakin osattu liimata 70-lukulainen betonimurikka lisäsiiveksi keskiaikaiseen college-rakennukseen. Siitä ehkä olisi pitänyt ottaa kuva. Tai ehkä ei.

Eräs seurueen jäsen oli vastikään liittynyt Rotary-klubiin, joten osallistuimme lauantai-iltana klubin aistivisailtaan. Ihan mukava kokemus, joskin päälimmäiseksi jäi hämmennys siitä, mitä kyvyttömyyteni tunnistaa pop-hittejä kertoo kuuloaististani, ja siitä, miksi itse asiassa tunnistin muovisen koirankakan pelkästään näppituntuman perusteella, kun ei sitä kukaan muukaan tehnyt. Olin myös hirveässä flunssassa, joten kaksi aistia viidestä olivat jokseenkin poissa pelistä. Kuulo sentään meni vasta seuraavana päivänä.

Sunnuntaina heitimme vielä pikakierroksen Lontoossa. Buckinghamin palatsi, Hyde Park, Natural History Museum ja Covent Gardenin markkinat virkistivät mukavasti muistia. Etenkin jälkimmäiseen pitää päästä pikimmiten uudestaan, ja ajan kanssa.

Seuraavalla viikolla koitti sitten varsinaisen kotiseutumatkailun aika, kun vanhempani tulivat käymään. Canterbury on Britannian kristinuskon historian kannalta varsin merkittävä kaupunki, joten historiallista nähtäväähän täällä riittää. Me aloitimme Pyhän Martinin (Martinuksen?) kirkosta, joka on tiettävästi englanninkielisen maailman vanhin edelleen aktiivikäytössä oleva kirkko. Se on rakennettu Rooman vallan aikana, ja otettiin välittömästi käyttöön kun Augustinus Canterburylainen saapui Britanniaan vuonna 597 Gregorius I:n käskystä levittämään kristinuskoa Brittein saarille. Kirkko on pieni mutta kodikas, niin kuin vain vanha kivikirkko olla voi, ja ympärillä on fantastisen kaunis hautausmaa, joka on ilmeisesti edelleen käytössä.


 
Kirkon oman esittelytekstin mukaan Pyhän Martinin seurakunta ei ole koskaan ottanut varsinaisesti kantaa edes uskonpuhdistukseen, ja toivottaa tervetulleeksi kaikki kristityt turhia nillittämättä. Arvostan kyseisenlaista asennetta.

Kirkon lähellä sijaitsevat myös Pyhän Augustinuksen luostarin rauniot. Kiitos pääosin Henrik VIII:n hävitystyön, luostarirakennuksista ei tänä päivänä ole jäljellä kuin rippeet. Luostarin historia on kuitenkin ollut varsin mielenkiintoinen, milloin on ollut kitkaa (= mestauksiin johtaneita kapinoita) normannihallitsijoiden kanssa, milloin maanjäristyksiä ja elämäänsä kyllästyneitä munkkeja pakenemassa muurien yli. Ehtipä luostari toimia uskonpuhdistuksen jälkeen pubinakin, ennen kuin huolestunut paikallinen nuorimies osti alueen ja rakennukset ja kunnosti niistä opiston lähetyssaarnaajille.


Katsastimme luonnollisesti myös Canterburyn katedraalin, joka on liian iso mihinkään kuvaan, ja johon on haudattu muiden muassa Henrik IV sekä tietysti arkkipiispa-marttyyri-pyhimys Thomas Becket (joka tosin alun perin kuopattiin Pyhän Augustinuksen luostariin). Lisäksi kiersimme Pyhän Thomaksen pyhiinvaeltajahospitaalin (rakennettu 1170-luvulla, edelleen majoitustoimintaa - täällä ei haaskata hyviä seiniä), fransiskaanien kappelin, joka on rakennettu enimmäkseen puroon maaveron säästämiseksi (alla) ja Westgaten puutarhan, josta löysimme muun muassa hervottoman plataanin (alempana). Roomalaismuseossakin pyörähdimme.


Canterbury onnistui siis vakuuttamaan ainakin kaksi varsin vaativaa kulttuurimatkailijaa, huolimatta varsin kylmästä ja tuulisesta säästä. Jahka kevät koittaa, niin täällä on myös varsin lupaavanoloisia puistoja, joista luulisi löytyvän piknikpaikkoja myös kotoutuneille opiskelijoille. Ja nähtävääkin toki vielä jäi, jatkamme tutkimuksia!