Tulvia ja politiikkaa

Tänään on jo toinen päivä putkeen kun ei sada. Keskustassa on vielä hivenen kosteaa.

"Älä mene tulvaveteen," sanoo viranomainen. "Et tiedä kuinka syvää se on, mitä sen alla on,
tai kuinka vahvasti se virtaa." Uskooko paikallinen? Ei. Nämä herrat kääntyivät takaisin
kun vesi alkoi ulottua polkimiin.

Raideliikenne Lontoon suuntaan on ollut hetkittäin täysin poikki. Päätie samaan suuntaan on ollut poikki vajoaman takia. Canterburyssa varsinainen tulviminen rajoittuu pääsääntöisesti jokirannan puistoihin, mutta lähikylissä on jouduttu evakuoimaan asukkaita joukolla, ja materiaalisten tappioiden odotetaan nousevan huikeisiin lukemiin. Täältä länteen päin tilanne on tiettävästi vielä huonompi.

"Pysy nyt jo ihan oikeasti pois sieltä tulvavedestä," sanoo lievästi turhautunut
viranomainen.  Ⓒ Devonin ja Somersetin palo- ja pelastuslaitons

Poliitikoilla on pitänyt kiirettä asian tiimoilta. On syytelty kilpaa milloin ketäkin, ja kyselty oliko sittenkään hyvä idea leikata tulvantorjuntarahoitusta. Oikealla laidalla on vakuuteltu kilpaa ettei tämä ainakaan ilmastonmuutoksesta johdu, ja ehdotettu syylliseksi mm. taannoista homoavioliittojen laillistamista. Daily Mailin mukaan tilanne pitää ehdottomasti korjata kehitysapurahoilla. Toisaalla, kruununprinssi pikkuveljineen on ollut kantamassa hiekkasäkkejä paikallisten kanssa, ja esittänyt siinä ohessa vaatimattoman pyynnön että media pitäisi turpansa kiinni ja tekisi jotain hyödyllistä.

Sillä aikaa ne joilla on vielä jalat ja kokolattiamatto kuivina keskittyvät päivittelemään BBC:n Sotshin lumilautailuselostajia, jotka kehtasivat innostua brittiurheilijan pronssimitalista. Ei ole helppoa kenelläkään.

Kuinka laiskuri aktivoidaan

Vähän sitä ihminen kaipaisi lunta ympärilleen tähän aikaan vuodesta, vaikka onhan se ihan vitsikästä käydä tammikuuussa t-paidassa lenkillä. Laitoksella tosin ollaan talvitunnelmissa, kun jatko-opiskelijat siirrettiin remontin tieltä pienempään toimistoon, jossa ei toimi lämmitys. Kiitos, Äiti, katseenkestävistä villapaidoista.

Rahoituspuoli alkaa hiljalleen nakertaa. Tällä viikolla hain yliopiston 50-vuotisapurahaa, ja sain vastauksen että se annetaan vain kolmeksi vuodeksi. Minulla on myöntöhetkellä periaatteessa enää kaksi opiskeluvuotta jäljellä, eli en ole valintakelpoinen koska en halua tarpeeksi rahaa. Ja sillä ei tietenkään ole asiassa mitään painoarvoa että oletusarvoisesti lähes kaikki joutuvat anomaan neljännen vuoden jatkoaikaa.

Varasuunnitelmana olen alkanut päntätä EU:n virkamieskokeeseen (tunnetaan myös EPSO-kilpailun nimellä). On jokseenkin noloa kuinka totaalisesti vähäisetkin matemaattiset kykyni ovat romahtaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. "Mikä kuvio täydentää sarjan" -harjoitukset ovat sentään ihan hauskoja.

Koska parhaassakin tapauksessa EPSO:n kautta työllistyn todennäköisimmin vasta joskus valmistumisvaiheessa, yritän paikkailla rahoitusvajetta myös hakemalla kampuspubeihin baarimikoksi. Olen aina halunnut kokeilla kyseistä hommaa, ja oppilaskunta on työnantajana armollinen mitä tulee kenttätyömatkoihin ja muihin aikataulurajoituksiin.

Kaiken edellä mainitun ohella pitäisi myös lukea vähän ranskaa, ja toukokuussa olisi kuulemma Lontoossa 5 km juoksu johon voisi osallistua. Ja kohta pitäisi alkaa raapia kasaan jonkinlaista kenttätyösuunnitelmaa. Välillä tulee miettineeksi mihin oikein olen nokkani työntänyt ja mitä yritän sillä saavuttaa, mutta ehkä tämä kaikki aikanaan maksaa vaivan. Jonakin päivänä minullakin vielä on mielekäs työ, oma, henkilökohtainen koti ja omat, säännölliset tulot.