Vähän sitä ihminen kaipaisi lunta ympärilleen tähän aikaan vuodesta, vaikka onhan se ihan vitsikästä käydä tammikuuussa t-paidassa lenkillä. Laitoksella tosin ollaan talvitunnelmissa, kun jatko-opiskelijat siirrettiin remontin tieltä pienempään toimistoon, jossa ei toimi lämmitys. Kiitos, Äiti, katseenkestävistä villapaidoista.
Rahoituspuoli alkaa hiljalleen nakertaa. Tällä viikolla hain yliopiston 50-vuotisapurahaa, ja sain vastauksen että se annetaan vain kolmeksi vuodeksi. Minulla on myöntöhetkellä periaatteessa enää kaksi opiskeluvuotta jäljellä, eli en ole valintakelpoinen koska en halua tarpeeksi rahaa. Ja sillä ei tietenkään ole asiassa mitään painoarvoa että oletusarvoisesti lähes kaikki joutuvat anomaan neljännen vuoden jatkoaikaa.
Varasuunnitelmana olen alkanut päntätä EU:n virkamieskokeeseen (tunnetaan myös EPSO-kilpailun nimellä). On jokseenkin noloa kuinka totaalisesti vähäisetkin matemaattiset kykyni ovat romahtaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. "Mikä kuvio täydentää sarjan" -harjoitukset ovat sentään ihan hauskoja.
Koska parhaassakin tapauksessa EPSO:n kautta työllistyn todennäköisimmin vasta joskus valmistumisvaiheessa, yritän paikkailla rahoitusvajetta myös hakemalla kampuspubeihin baarimikoksi. Olen aina halunnut kokeilla kyseistä hommaa, ja oppilaskunta on työnantajana armollinen mitä tulee kenttätyömatkoihin ja muihin aikataulurajoituksiin.
Kaiken edellä mainitun ohella pitäisi myös lukea vähän ranskaa, ja toukokuussa olisi kuulemma Lontoossa 5 km juoksu johon voisi osallistua. Ja kohta pitäisi alkaa raapia kasaan jonkinlaista kenttätyösuunnitelmaa. Välillä tulee miettineeksi mihin oikein olen nokkani työntänyt ja mitä yritän sillä saavuttaa, mutta ehkä tämä kaikki aikanaan maksaa vaivan. Jonakin päivänä minullakin vielä on mielekäs työ, oma, henkilökohtainen koti ja omat, säännölliset tulot.
No comments:
Post a Comment