Ensivaikutelmia

Ensimmäiset kaksi viikkoa onnellisesti takana, ja elämä alkaa vähitellen asettua uomiinsa. Tässä vapaassa järjestyksessä satunnaisia havaintoja ensimmäisten päivien ajalta.

• Britanniassa ihan oikeasti tykätään jonottaa. Toki ihmismassat ovat isoja kun esimerkiksi kaikki aloittavat opiskelijat yrittävät rekisteröityä tai kaikki ulkomaiset opiskelijat yrittävät päästä bussiin, mutta vaikuttaa siltä että jonojen vähentäminen ei missään tilanteessa ole suoranaisesti itsetarkoitus. Mikäs siinä, toistaiseksi ei ole joutunut seisomaan sateessa.
• Huoneessa on tietysti kokolattiamatto. Onnistuin läikyttämään sille kahvia toisena päivänä. Kylppärissä ei ole käsisuihkua edes suihkussa.
• Yliopiston väki pelkää tosissaan tulipaloja. Palohälyttimet ovat riittävän herkällä soidakseen jos käy lämpimässä suihkussa kylppärin ovi auki (en onneksi ollut se onneton jolle tämä selvisi ensimmäisenä päivänä kantapään kautta), ja kynttilöiden polttamisesta keittiössä seuraa kutsu puhutteluun (olin yksi niistä joille tämä selvisi kantapään kautta. Emme menneet).
•  Ulkomaalaisia on tosiaan varsinkin jatko-opiskelijoissa paljon. Varsinkaan omalta laitokselta ei tahdo löytää natiivia hakemallakaan.
• "Jatko-opiskelija" (postgraduate) tarkoittaa täkäläisittäin joko maisteri- tai tohtoriopiskelijaa, mihin minun aivoni eivät tahdo sopeutua. Hämmästyn aina kun kämppäkaveri kertoo olevansa 22-vuotias.
• Kurssikavereiden kanssa sosialisoinnissa on aavistuksen lannistavia piirteitä. Useimmat ovat lähdössä kenttätyömatkoille eksoottisiin ja eeppisiin kohteisin, kuka tutkimaan jaguaareja Kolumbiassa ja kuka norsuja Keniassa. Minä tutkin skotteja Skotlannissa, ja niitäkin lähinnä kirjeitse. Hyvällä tuurilla saatan nähdä matkan varrella hirven.
• Löysin yliopiston ratsastusseurasta vanhan tutun hämeenlinnalaisesta ratsastuskoulusta. Kyllä, maailma on edelleen pieni.
• Toisin kuin kaikki etukäteen minua pelottelivat, kahvi on täällä ihan hyvää. Huomattavasti parempaa kuin brysseliläisissä EU-instituutioissa.
• Leeds Castle ei ole lähelläkään Leedsiä. Sanoivat että se on Englannin kaunein linna, ja saattoivat olla oikeassa, joskin itse olen vanhempien linnojen ystävä. Ympäröivä puisto varsinkin oli huima. Alla aiheesta pari kuvaa.

Keskiviikkona pitäisi päästä ensimmäistä kertaa englantilaisen hevosen selkään. Voi olla että seuraava postaus kertoo siitä.