Islannissa
maisteriopintojeni aikaan pitämäni blogi jäi aikanaan kesken ennen kuin valmistuin, mutta koitetaanpa uudestaan. Tällä kertaa olen Englannin Canterburyssä, reilun tunnin
verran Lontoosta itään. Tarkoituksenani on valmistua tohtoriksi seuraavan
kolmen-neljän vuoden aikana. Ohjelman nimi on PhD in Biodiversity Management, ja tutkimuksen kohteena
erämaa-alueiden hallinto ja asianomistajien erämaakokemukset Skotlannissa. Noin
karkeasti suomentaen.
Kentin yliopistosta sanottakoon sen verran että se on perustettu vuonna 1965 (ensi
vuonna on siis odotettavissa bileet), ja se mainostaa itseään “Britannian
eurooppalaisena yliopistona”. Opiskelijoita on noin 20 000, joista reilu
viidennes ulkomaalaisia n. 130 eri maasta. Brittiyliopistojen ranking-listalla
tuorein sijoitus oli kahdeskymmenes, ja (minua ja ehkä teitäkin) kiinnostavia
alumneja ovat mm. kirjailijat Sarah Waters (Tipping
the Velvet), E. L. James (Fifty
Shades of Grey, valitettavasti) ja David Mitchell (Cloud Atlas), sekä koomikko Alan Davies (Jonathan Creek, QI). Latinankielinen
motto on Cui servire regnare est, jolle
löysin kaksi jokseenkin ristiriitaista englanninnosta: Whom to serve is to reign, ja Whose
service is perfect freedom. Palveleminen on siis joko hallitsemista tai
vapautta. Molempi parempi, kaiketi.
Canterburyn
kaupunki tunnettaneen parhaiten Canterburyn arkkipiispasta, joka on
anglikaanisen kirkon pää (herra itse tosin majailee nykyään Lontoossa, mutta katedraali
on komea), ja Geoffrey Chaucerin 1300-luvun lopulla kirjoittamasta Canterburyn tarinoista, jonka on
väitetty popularisoineen englannin kielen käytön maan kaunokirjallisuudessa
ranskan ja latinan sijaan. Tutkijat eivät kuitenkaan ole tästä(kään) täysin
yksimielisiä. Blogin nimi piti tietysti kehitellä kyseiseen opukseen liittyen.
Nykypäivän Canterburyssä on vajaat 45 000 asukasta, ja arkkitehtuuri on ainakin allekirjoittaneen silmään ihastuttavan perienglantilaista. Yliopisto on tosin ankeasti modernimpi, ja vähän keskustan ulkopuolella kukkulan päällä. Maisema on toki komea.
Nykypäivän Canterburyssä on vajaat 45 000 asukasta, ja arkkitehtuuri on ainakin allekirjoittaneen silmään ihastuttavan perienglantilaista. Yliopisto on tosin ankeasti modernimpi, ja vähän keskustan ulkopuolella kukkulan päällä. Maisema on toki komea.
Näissä
kehyksissä on siis tarkoitus viettää muutama seuraava vuosi. Kenttätutkimusta
varten on myös tarkoitus suunnata Skotlantiin, mutta siitä enemmän kun asia
tulee ajankohtaiseksi. Ensi kerralla vähän ensivaikutelmia.
No comments:
Post a Comment